Ruokopillityöpaja

Minna Hokka

Rakennamme puutuneista järviruo’on varsista keskiaikaisia ruokopillejä ja opimme, että vastaavia soropillejä voi rakentaa myös oljesta ja tuoreiden sarjakukkaiskasvien ontoista varsista. Keskitymme erityisesti näiden näppärien klarinettisoitinten lehdyköiden vuolemiseen ja turvallisen käteviin työotteisiin, mutta myös siistien sormiukkojen aikaansaaminen ja sijoittelu (virittäminen) saavat ansaitsemansa huomion. Pillipajassa saa usein todistaa turhautumista, myötäelämistä ja vertaistukea, kun pilleistä ei saakaan ääntä. Tutkimalla toimimattomien ja huonosti toimivien pillien yksityiskohtia opimme ratkaisemaan niihin liittyviä ongelmia ja rakentamaan soivia pillejä.

Työpajaan osallistuminen antaa valmiuksia jatkaa harjoittelua itsenäisesti ja jakaa taitoa muille turvallisesti. Laadukkaan materiaalin oikea-aikainen keruu, katkomistekniikat ja ilmava varastointikin ovat opetusohjelmassa. Tietenkin harjoitellaan myös soittamista ja tunteiden ilmaisua pillittämällä sekä hassutellaan! Huomataan, että pillit ovat olemuksiltaan, soitto-ominaisuuksiltaan ja äänenväriltään yksilöllisiä. Jokaisen uuden pillin ensivinkaisu on siten huippuhetki. 

Onnistunut ruokopilli voi säilyä soittokelpoisena jopa 30 vuotta, kunhan sen päälle ei istu eikä astu. Jäykästä asennusputkesta ( Ø 16 mm)  tai vastaavasta muusta putkesta ja kuivista oksanpätkästä voi askarrella erinomaisen suojakotelon pillille. Jos putki on paksumpaa, siihen mahtuu pari pilliä vaikka matkoille mukaan otettaviksi. Jos sinulla on ylimääräisenä kierrätettyjä tai lyhyitäkin hukkapaloja ohuita muovi- tai metalliputkia niitä voi tuoda festareille ja työpajaan hyvään käyttöön. Halutessaan muovin voi tuunata piiloon kiertämällä putken ympäri kangassuikaleen. Näytän työpajassa kiinnostuneille kotelon tuohittamisen keitetyllä tuohinauhalla. 

Tervetuloa löytöretkeilemään pillien ihmeelliseen maailmaan, oppimaan iloa tuottava taito ja elävöittämään harvinaista perinnettä. Kolmen tunnin työpajaan mahtuu 15 osallistujaa. Tuon kaikille materiaalit ja työkalut, mutta omankin puukon ja pienen katkoterä-askarteluveitsen voi ottaa mukaan.

ITE-taiteilija ja perinneosaaja Minna Hokka tuntee suomalaiskarjalaiset pillit ja torvet. Hän on katkeamattoman paimensoitinperinteen kantaja: Hokan oppi-isän Jarkko Aallonloiskeen opettaja oli maineikas soitinrakentaja, säveltäjä ja muusikko Teppo Repo, joka oppi paimentamisen ja siihen liittyvät soittimet sukunsa miehiltä Inkerin metsälaitumilla. Suomen Kulttuurirahaston vuonna 2007 myöntämä apuraha paimensoitinten opiskeluun mahdollisti Minnalle mielenkiintoisen projektin: muutaman inkeriläisen paimensoittimen ja kaikkien 120 mallin rakentamisen Timo Leisiön väitöskirjasta Suomen ja Karjalan vanhakantaiset torvi- ja pillisoittimet. Kokoelman valmistuttua, vuonna 2010, pillipiiparitar kutsui kollegansa eri puolilta Suomea näyttelyn avajaisiin ja jakamaan osaamistaan Pillipäiville. Saatuaan minnahokka.com -sivuston esille toimittajat ja tapahtumajärjestäjät alkoivat kysellä Minnaa esiintymään ja vetämään työpajoja. Innostus on jatkunut ja keikoille lähtevän paimensoitinlähettilään tuohikontti on täyttynyt pilleistä ja torvista satoja kertoja. Ruokopillin Minna opetteli jo 1990-luvun lopulla. Mestarin sanat ovat jääneet mieleen:” Jos et ole rakentanut sataa ruokopilliä, et ole vielä yrittänyt.” –turkulaista huumoria?

Pohjoismaisten puhallinsoitinten rakentamiseen löytyy ohjeita monella kielellä Pastoral Echoes -sivulta: https://www.tiljetoner.no/pastoral-echoes